Neljä vuodenaikaa

Olen yrittänyt tehdä Mandala-kuvioita öljyväreillä. (Mandala on sanskritia ja se tarkoittaa ympyrää ja kiekkomaista esinettä. Se on hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa symbolinen kuvio, jota käytetään pyhissä rituaaleissa ja meditaation apuvälineenä.) Itse asiassa maalaaminen ylipäätään on varsin meditatiivista. Tässä yksi Mandala, joka on odottanut seuravaa askelta. Tämän työn maalaaminen on pysähtynyt, sillä en oikein ole keksinyt siihen mitään kivaa jujua.

Manadala sellaisenaan ei tuntunut oikein omalta jutultani. Päätin tehdä asian hieman toisin. Lähestyin asiaa omainlaisella meditatiivisella kulmalla. Näissä maalauksissa on toistuvaa rytmiä, valoa, ja paljon mielenkiintoista katsottavaa. Kuvat suorastaan vaativat katsojalta pysähtymistä. Pysähtyminen mahdollistaa erilaisten polkujen ja kuvioiden löytämisen. Salaisuus on siinä että ihminen pysähtyy hetkeksi johonkin sellaiseen, joka pysäyttää arkisen stressaavan ajattelun.

Talvi

Tämä talvimaalaus oli ensimmäinen, jonka tein. Maalausta tehdessäni tajusin heti, että tämä on kiehtova kuvio ja se näyttää mielenkiintoiselle. Tämä öljyvärimaalaus on kooltaan 1m x 50cm. Kiehtovaksi kuvion tekee se, että siinä on paljon toistuvia elementtäjä, mutta ei kuitenkaan oikein mitää toistuvaa linjaa. Ehkä löydät tästä kylmän talven jääkiteet.

Kevät

Kevät oli maalaksista haastavin. Alkuun maalauksessa oli paljon selvemmin kukkia, jotka itseasiassa olivat kesään liittyviä. Häivytin kukat pois ja muutin tauluun enemmän kevään raikkautta ja kirkkautta. Löydätkö yhteneväisiä linjoja talven kanssa?

Kesä

Kesämaalaus oli alunperin paljon keltaisempi, maalatessani kukkia muutin maalauta hieman tummemaksi, näin sain kukat näkymään ja erottumaan kuvasta hieman paremmin. Löydätkö kesämaalauksesta samoja linjoja kuin muista maalauksista?

Syksy

Syksy syntyi maalauksista viimeisenä. Alkuperäisenä ajatuksena minulla oli tehdä syksystä ruskeamman sävyinen. Ajattelin syksyaiheisia maalauksiani ja päätin kuitenkin että tämäkin maalaus saa enemmän valoa ja väriä.

Kaikki neljä maalausta ovat saman kokoisiä öljyvärimaalauksia. Maalaukset ovat metrin korkeita ja 50cm leveitä.

Ajattelen, että jokainen taulu on kuin ihmismieli eri hetkissä. Paljon ajatuksia, ärsykkeitä eri suunnissa, eikä koskaan hetkeä jossa pysähtyä. Taulun kuviot kuvaavat mielen liikettä. Ajatukset loikkivat negatiivisen ja positiivisen välillä, hakevat toisistaan vahvistusta, tarttuvat muistoihin, opittuihin malleihin ja aiempiin kokemuksiin. Yksi ajatus synnyttää toisen – ja pian mieli on täynnä tarinaa, jonka olemme itse mielikuvituksessamme rakentaneet.

Katso maalausten taustaa. Näe kuvioden taakse, yksittäisen värin. Se on hiljainen, vakaa ja levollinen. Se ei vaadi huomiota, mutta kantaa kaiken muun. Siinä värissä piilee tila, jossa ajatuksia ei vielä ole – tai jossa ne eivät enää hallitse. Rauha, joka on aina läsnä, vaikka mieli kuohuisi pinnalla.

Tähän rauhaan pääseminen on mahdollista meille jokaiselle. Se ei kuitenkaan tapahdu pakottamalla tai taistelemalla ajatuksia vastaan. Se alkaa havahtumisesta: siitä, että tunnistamme omat ajatuskuviomme ja näemme, miten ne meitä ohjaavat.

Kun ajatukset tunnistaa ajatuksiksi – ei totuuksiksi – taustaväri alkaa näkyä selvemmin.

Ja ehkä silloin talvinen maisema ei olekaan kylmä, vaan kirkas ja rauhallinen.

Kuvio, joita maalauksissa olen käyttänyt on ns. Penrose-laatoitus (Penrose tiling) joka on tapa peittää taso kahdenlaisilla kuvioilla niin, ettei sama kuvio toistu koskaan täsmälleen samanlaisena. Vaikka viivat on aseteltu ilman säännöllistä toistoa, ne muodostavat silti kiehtovan ja jatkuvan järjestelmällisen pinnan. Kuvio perustuu matemaattisesti kultaiseen leikkaukseen, mikä luo rakenteelle viisikulmaisen symmetrian. Keksijänsä Roger Penrosen mukaan nimetty menetelmä mullisti käsityksen siitä, miten monimutkaisia rakenteita voi muodostua yksinkertaisista osista. Kuvio on yhtenäinen Lähi-idässä käytettyä girih-koristekuvioinnin kanssa, joten kovin kauas nämä maalaukset eivät Mandaloista päätyneet.