Olen niin hurahtanut avustamaan kaikkia metsän eläimiä. Tästä syystä niityt ovat tärkeä osa ekosysteemiä ja niin yksi niitty päätyi myös öljyvärimaalaukseksi. Tämä maalaus onnistui yli odotusten. Tuntuu että kesäinen, aurinkoinen päivä kylpee niityllä.
Tämä maalaus lähti käyntiin aika räväkällä pohjamaalauksella. Kuvan yläreunassa näkyy jo tässä vaiheessa miten hahmottelin etäisyyttä tuonne yläreunaan.
Tässä päivää myöhemmin. Päivänkakkarat ovat löytäneet paikkansa. Valo ja varjo alkaa olla jo kohdillaan.
Kaksi kuukautta myöhemmin pääsiin jatkamaan teosta. Nyt maalaus on valmis ja sitä on hieno ihastella yhdessä valon eri peilailujen kautta. Maalaus näyttää aina erilaiselta eri valoissa.
Vierailin esi-isieni jäljillä Ahvenanmaalla kesäkuussa 2025. Ikuistin Getan kirkon öljyvärimaalaukseen.
Tämä paikka on minulle merkityksellinen, sillä isoisoisäni muutti orpona Pietarista Suomeen ja päätyi jossain vaiheessa Ahvenanmaalle, Getan kuntaan, 1800-luvun lopulla.
Ajattelin, että olisi hienoa käydä paikassa, jossa isoisoisäni on varmasti aikoinaan käynyt.
Tässä maalauksessa halusin tuoda esiin myös kirkon ympärillä olevaa kasvillisuutta. Tuntui luonnolliselta kuvata kukkivaa elämää. Etualalla on japaninruusukvitteni, joka nimensä mukaisesti on alun perin kotoisin Japanista.
Aloitin tämän maalauksen tekemisen tammikuussa 2026 luonnostelemalla taustaa. Tässä vaiheessa kirkko oli maalauksen tärkein osa.
Alla olevassa kuvassa maalaus oli edennyt jo melko pitkälle. Valokuvien aikaleimojen mukaan tähän vaiheeseen pääseminen vei kolme päivää. Arvioisin käyttäneeni maalaamiseen pari–kolme tuntia päivässä. Kirkko on mielestäni jo lähes valmis.
Maalaus sai kuivua pari kuukautta, minkä jälkeen aloitin etualan kasvillisuuden hahmottelun…
Huhtikuussa japaninruusukvittenit saivat ensimmäisen muotonsa.
Ajattelin, että maalaus olisi jo valmis, ja öljyvärimaalaus olikin pitkään seinällä… Tuntui kuitenkin siltä, että jotain piti vielä kehittää. Päätin korostaa etualan kontrastia, sillä etuala oli puiden varjossa. Halusin myös itse kirkon tulevan paremmin esiin.
Lokakuun 8. päivänä maalaus valmistui. Getan kirkko on nyt tässä. Kunnianosoitus menneille sukupolville.
Tämän öljyvärimaalauksen kanssa homma sujui kuin tanssi. Hieno tausta mahdollisti kivan ja elävän maalauksen synnyn. Tässä alla on taustalle jäänyt pohja, jonka maalasin viikkoja ennen kuin varsinaiset puut tulivat mukaan. Tausta itsessäänkin näyttää kiehtovalta.
On superhauskaa lisäillä maalauksiin kaikenlaisia mielenkiintoisia väriulottuvuuksia. Voit korostaa asioita, joita kiireiset ihmiset eivät kykene tohinoissaan näkemään.
Öljyvärin kuivuttua tein maalauksen varsinaisen vehreyden, joka syksyn myötä (kuten kaikki) on katoavaista.
Tässä maalauksessa tajusin mielenkiintoisen tavan testata, miten kuva ”tulee paremmin esiin”. Maalauksesta on hyvä ottaa kuva ja vaihtaa se mustavalkoiseksi. Jos maalaus näyttää ”tasaiselta puurolta”, täytyy miettiä, mitä yksityiskohtia korostaa. Tässä kuvat ennen kontrastin lisäämistä ja sen jälkeen.
Olen maalannut tätä mäntyä monta kertaa. Tässä viisi erilaista tulokulmaa samaisesta männystä.
Tämä talvimaisema, nyt jo muutaman vuoden takaa, kertoo vastakohtien tasapainosta. Puhdas, valoa heijastava lumi luo kirkkaan taustan vanhalle männylle, joka hehkuu omaa lämpöään talven keskellä. Teos on itselleni muistutus siitä, että kaikkein kylmimpänäkin hetkenä ympäriltämme – ja meistä itsestämme – voi löytyä pehmeyttä ja hiljaista, kotoisaa lämpöä.
Tämä ylläoleva väreissä kylpevä mänty vie takaisin aikaan, jolloin otin ensiaskeleitani öljyvärimaalauksen parissa. Alkuaikoina tuntui usein siltä, että kaikkein kauneimmat teokset syntyivät kuin vahingossa, intuition voimalla. Tämä maalaus suorastaan säteilee loppukesän illan lempeää lämpöä.
Yläpuolella näkyy mänty, jonka ikuistin kankaalle alkukesästä ’26. Teoksen horisontti suorastaan huokuu tulevan suven vehreyttä ja lämpöä. Minusta on kiehtovaa seurata, miten sama tuttu puu muuttaa muotoaan ja miten monella tavalla sen voi kuvata. Sarja saa jatkoa pian, sillä tänne on pikapuoliin tulossa jo neljäs teos tästä samasta männystä!
Ylläoleva pastellinsävyinen öljyvärimaalaus syntyi kesällä 2026. Jotenkin siinäkin on mielyttävä lämmin henki. Tavallaan rauhoittava hetki. Toivoittavasti sinä voit kokea saman?
Sen sijaan tämä allaoleva (samainen mänty) esittäytyykin terävänä ja tarmokkaana. Hetkittäin jopa luotaan työtävänä. Tämä aikaisen kevään maalaus näyttää hienosti, miten voimakkaana luonto herää keväisin henkiin.
Maalausta tehdessä tietää toisinaan jo teoksen alkumetreillä, että siitä tulee jotain. Tämän maalauksen kohdalla prosessi oli kuitenkin pidempi ja hieman monimutkaisempi. Aloitin teoksen edellisenä vuonna, mutta aihe tai värit eivät vain oikein toimineet. Väreissä oli silti jotain, mikä miellytti minua, joten annoin maalauksen ”kypsyä” mökillä noin vuoden ajan.
Minulla oli kultamaalia, jolle olin pitkään pohtinut käyttöä. Kun otin teoksen uudelleen käsittelyyn, päätin käyttää kultaa tässä auringonlaskussa. Levitin maalia todella paksulti, jotta auringon kultaiset säteet näkyisivät kunnolla. Vihdoin maalaus löysi lopullisen ulkomuotonsa.
Alkuperäisestä versiosta jäivät näkyviin meri ja heikosti vaaleanpunainen horisontti. Horisontti ja aurinko muuttuivat syvästä keltaisesta kahteen eri kullan sävyyn, ja kulta peittää nyt vanhan horisontin lähes kokonaan.
Maalaus ei pääse verkkosivuilla oikeuksiinsa, sillä kullan upea kimallus ei näy kuvissa samalla tavalla kuin luonnossa.
Tämä teos on yksi ensimmäisistä, joissa maalaamisen ilo ja onnistumisen riemu todella puhkesivat esiin. Koin että voin todella onnistua maalaamisessa. Maalaus onnistuin ikään kuin vahingossa. Laittelin väriä kanvaasille ja kas, kaikki se mitä halusin esittää on nyt tuossa todisteena. Tämä öljyvärimaalaus syntyi vuonna 2023.
Olen saanut seurata Joutsenten elämää vuosien ajan – nuo majesteettiset linnut ovat aina kiehtoneet minua. Nyt ne saivat arvoisensa paikan suurella ja näyttävällä kanvaasilla, jossa ne saavat vartioida reviiriään. Tässä alla uudempi versio joutsenista. Molemmat joutsen taulut ovat iso kokoisia ja näyttäviä. Tämä oranssi auringonlasku on maalattu vuonna 2024.
Tämä allaoleva öljyvärimaalaus on vähän synkempi. Se kuvastaa maapallon saastumista. Joudumme kaikki elämään jätteen seassa. Tässäkin maalauksessa joutsen laskeutuu keskelle roskia.
Tässä teoksessa otin ensimmäiset askeleeni aaltojen maalaamisessa; meren liike alkaa jo hieman hahmottua aaltojen muodossa. Noissa kahdessa edellisessä en ikuistanut meren aaltoja, vain tyynen rannan veden heijastuksia.
Toisinaan maalauksesta jotenkin pystyy heti sanomaan että tämä toimii. Tämän kohdalle kävi niin. Ajatuksenani oli tehdä talvinen maisema Mikkelistä. Pohjiin tavoittelin vähän auringon lämpöä ja jään kylmyyttä
Tämä teos on mielenkiintoinen “muistipeli”. Maalatessa piti jatkuvasti tutkia miten joku talon laita tai ikkuna oikein on. Isot piirteet oli helppo tehdä. Sillä vapaa tyylini ei hirttäytynyt kiinni aikaa vieviin detaljeihin.
Tässä öljyvärimaalaus alkaa jo hahmottua. Taivaalla oleva varjo tulee maalaustelineestä.
Valmis öljyvärimaalaus Mikkelistä toimii mielestäni hienosti.
Selfieiden tekeminen öljyväreillä on hauskaa. Myös maalausten palautteen saaminen on hauskaa. Palautettava antaessaan katsojat usein paljastavat itsestään, arvomaailmoistaan ja ajatuksistaan jotain sellaista joka nousee esiin maalausten kautta. Tätä kuvaa on luonnehdittu jopa helvetin tulessa palamiseksi. Kutsun itse maalausta liekkipääksi.
Tein tämän öljyvärimaalauksen huhtikuussa 2024.
Teos oli alussa “silotellumpi”, mutta se vaikutti niin kesylle, että päätin lisätä siihen enemmän “fjongaa”. Kuten tuosta ylläolevasta näkyy kuvan esittää minua nauramassa punainen pipo päällä. Tuo oranssi sävy teki teoksesta enemmän liekkimäisen. Tämä öljyvärimaalaus on yksi omista suosikeistani.
Palaute, jota olen saanut tästä maalauksesta on opettanut minulle paljon. “Miksi palat tulessa?” “Oletko helvetissä?” jne. Nykyään minusta tuntuu, että oikeastaan on ihan sama mitä tai miten maalaa. Maalausten katsojan tarkastelevat kuvia aina omista lähtökohdistaan. Kun kuulen palautetta maalauksistani, ne toimivat ikäänkuin katsojan sielun peilinä.
Maalauksista heijastuu katsojan omat kokemukset ja arvomaailmat. Ehkä siistä syystä niin moni näkee tässäkin jotain symboliikkaa helvettiin. Todellisuudessa “Se itte” on liekessä, koska elämä on niin mahtavaa!
Tämä on valmis maalaus, hetkeä ennen “Se itte” signeerausta.
Iloa, riemua, hauskanpitoa, rajattomia mahdollisuuksia… Ne kaikki löytyy meistä kaikista sisältä, kun vaan ensin opettelee pysähtymään. Mielen olessa balanssissa syntyy tälläistä jälkeä.
Tämä öljyvärimaalaus on tehty käyttäen kolmea väriä. Tumma tausta on preussin sinisellä ja se itte x 6 on tumman viinin punaista ja vaalea keltaista. Niistähän ne bileet jo syntyvätkin!
Puhelimella kuvien ottaminen maalauksista on toisinaan turhauttavaa, kamera tuntuu vääristävän värejä. Tässäkin ylläolevassa kuvassa on värejä, joita itse öljyvärimaalauksessa ei ole. Toisaalta öljyvärien yksi hieno ominaisuus on juuri tuo värien hehku, minkä kamera valitettavasti vääristää.
Toisinaan syntyy sellainen tunne että, jokin maalaus on vain tehtävä. Riikinkukko oli juuri sellainen tunne, oli vaan syystä tai toisesta pakko tehdä se. Ajattelin että voisin tehdä oikein “katosta läpi” maalauksen ja sellainenhan siitä syntyikin.
Livenä kuva tulee suorastaan silmille. Tämän teoksen tein toukokuussa 2025. Mielenkiintoinen maalaustekninen asia, jota ei heti maalauksesta huomaa on se, että itse maalauksen koko taustaväri ei ole vihreä, vaan kirkkaan keltainen.
Maalausta aloittaessani pohdin miten keltainen mahtaa taustalla toimia. Näin jälkikäteen kun katsoo valmista maalausta huomaa että värien kanssa kannattaa olla rohkea ja antaa vaan rennosti palaa. Tässä valmis riikinkukko öljyvärimaalaus.
