Olen maalannut tätä mäntyä monta kertaa. Tässä kolme erilaista tulokulmaa.
Tämä talvimaisema, nyt jo muutaman vuoden takaa, kertoo vastakohtien tasapainosta. Puhdas, valoa heijastava lumi luo kirkkaan taustan vanhalle männylle, joka hehkuu omaa lämpöään talven keskellä. Teos on itselleni muistutus siitä, että kaikkein kylmimpänäkin hetkenä ympäriltämme – ja meistä itsestämme – voi löytyä pehmeyttä ja hiljaista, kotoisaa lämpöä.
Tämä ylläoleva väreissä kylpevä mänty vie takaisin aikaan, jolloin otin ensiaskeleitani öljyvärimaalauksen parissa. Alkuaikoina tuntui usein siltä, että kaikkein kauneimmat teokset syntyivät kuin vahingossa, intuition voimalla. Tämä maalaus suorastaan säteilee loppukesän illan lempeää lämpöä.
Yläpuolella näkyy mänty, jonka ikuistin kankaalle alkukesästä ’26. Teoksen horisontti suorastaan huokuu tulevan suven vehreyttä ja lämpöä. Minusta on kiehtovaa seurata, miten sama tuttu puu muuttaa muotoaan ja miten monella tavalla sen voi kuvata. Sarja saa jatkoa pian, sillä tänne on pikapuoliin tulossa jo neljäs teos tästä samasta männystä!
Ylläoleva pastellinsävyinen öljyvärimaalaus syntyi kesällä 2026. Jotenkin siinäkin on mielyttävä lämmin henki. Tavallaan rauhoittava hetki. Toivoittavasti sinä voit kokea saman?
Sen sijaan tämä allaoleva (samainen mänty) esittäytyykin terävänä ja tarmokkaana. Hetkittäin jopa luotaan työtävänä. Tämä aikaisen kevään maalaus näyttää hienosti, miten voimakkaana luonto herää keväisin henkiin.
Tämän maalauksen syntyprosessi oli taas kerran hieman monimutkaisempi. Jokin alkuperäisessä maalauksessa ei toiminu, annoin maalauksen “kypsyä” vuoden verran mökillä. Vihdoin maalaus löysi lopullisen ulkomuotonsa.
Minulla oli kultamaalia, jota olin pohtinut mihin väriä voi käyttää.
Tässä nykyisessä asussa horisontin vaalea puna ja meri ovat alkuperäisiä värejä, horisontti ja aurinko muuttuivat syvästä keltaisesta kahteen eri kullan sävyyn.
Tämä teos on yksi ensimmäisistä, joissa maalaamisen ilo ja onnistumisen riemu todella puhkesivat esiin. Koin että voin todella onnistua maalaamisessa. Maalaus onnistuin ikään kuin vahingossa. Laittelin väriä kanvaasille ja kas, kaikki se mitä halusin esittää on nyt tuossa todisteena. Tämä öljyvärimaalaus syntyi vuonna 2023.
Olen saanut seurata Joutsenten elämää vuosien ajan – nuo majesteettiset linnut ovat aina kiehtoneet minua. Nyt ne saivat arvoisensa paikan suurella ja näyttävällä kanvaasilla, jossa ne saavat vartioida reviiriään. Tässä alla uudempi versio joutsenista. Molemmat joutsen taulut ovat iso kokoisia ja näyttäviä. Tämä oranssi auringonlasku on maalattu vuonna 2024.
Tämä allaoleva öljyvärimaalaus on vähän synkempi. Se kuvastaa maapallon saastumista. Joudumme kaikki elämään jätteen seassa. Tässäkin maalauksessa joutsen laskeutuu keskelle roskia.
Tässä teoksessa otin ensimmäiset askeleeni aaltojen maalaamisessa; meren liike alkaa jo hieman hahmottua aaltojen muodossa. Noissa kahdessa edellisessä en ikuistanut meren aaltoja, vain tyynen rannan veden heijastuksia.
Toisinaan maalauksesta jotenkin pystyy heti sanomaan että tämä toimii. Tämän kohdalle kävi niin. Ajatuksenani oli tehdä talvinen maisema Mikkelistä. Pohjiin tavoittelin vähän auringon lämpöä ja jään kylmyyttä
Tämä teos on mielenkiintoinen “muistipeli”. Maalatessa piti jatkuvasti tutkia miten joku talon laita tai ikkuna oikein on. Isot piirteet oli helppo tehdä. Sillä vapaa tyylini ei hirttäytynyt kiinni aikaa vieviin detaljeihin.
Tässä öljyvärimaalaus alkaa jo hahmottua. Taivaalla oleva varjo tulee maalaustelineestä.
Valmis öljyvärimaalaus Mikkelistä toimii mielestäni hienosti.
Selfieiden tekeminen öljyväreillä on hauskaa. Myös maalausten palautteen saaminen on hauskaa. Palautettava antaessaan katsojat usein paljastavat itsestään, arvomaailmoistaan ja ajatuksistaan jotain sellaista joka nousee esiin maalausten kautta. Tätä kuvaa on luonnehdittu jopa helvetin tulessa palamiseksi. Kutsun itse maalausta liekkipääksi.
Tein tämän öljyvärimaalauksen huhtikuussa 2024.
Teos oli alussa “silotellumpi”, mutta se vaikutti niin kesylle, että päätin lisätä siihen enemmän “fjongaa”. Kuten tuosta ylläolevasta näkyy kuvan esittää minua nauramassa punainen pipo päällä. Tuo oranssi sävy teki teoksesta enemmän liekkimäisen. Tämä öljyvärimaalaus on yksi omista suosikeistani.
Palaute, jota olen saanut tästä maalauksesta on opettanut minulle paljon. “Miksi palat tulessa?” “Oletko helvetissä?” jne. Nykyään minusta tuntuu, että oikeastaan on ihan sama mitä tai miten maalaa. Maalausten katsojan tarkastelevat kuvia aina omista lähtökohdistaan. Kun kuulen palautetta maalauksistani, ne toimivat ikäänkuin katsojan sielun peilinä.
Maalauksista heijastuu katsojan omat kokemukset ja arvomaailmat. Ehkä siistä syystä niin moni näkee tässäkin jotain symboliikkaa helvettiin. Todellisuudessa “Se itte” on liekessä, koska elämä on niin mahtavaa!
Tämä on valmis maalaus, hetkeä ennen “Se itte” signeerausta.
Iloa, riemua, hauskanpitoa, rajattomia mahdollisuuksia… Ne kaikki löytyy meistä kaikista sisältä, kun vaan ensin opettelee pysähtymään. Mielen olessa balanssissa syntyy tälläistä jälkeä.
Tämä öljyvärimaalaus on tehty käyttäen kolmea väriä. Tumma tausta on preussin sinisellä ja se itte x 6 on tumman viinin punaista ja vaalea keltaista. Niistähän ne bileet jo syntyvätkin!
Puhelimella kuvien ottaminen maalauksista on toisinaan turhauttavaa, kamera tuntuu vääristävän värejä. Tässäkin ylläolevassa kuvassa on värejä, joita itse öljyvärimaalauksessa ei ole. Toisaalta öljyvärien yksi hieno ominaisuus on juuri tuo värien hehku, minkä kamera valitettavasti vääristää.
Toisinaan syntyy sellainen tunne että, jokin maalaus on vain tehtävä. Riikinkukko oli juuri sellainen tunne, oli vaan syystä tai toisesta pakko tehdä se. Ajattelin että voisin tehdä oikein “katosta läpi” maalauksen ja sellainenhan siitä syntyikin.
Livenä kuva tulee suorastaan silmille. Tämän teoksen tein toukokuussa 2025. Mielenkiintoinen maalaustekninen asia, jota ei heti maalauksesta huomaa on se, että itse maalauksen koko taustaväri ei ole vihreä, vaan kirkkaan keltainen.
Maalausta aloittaessani pohdin miten keltainen mahtaa taustalla toimia. Näin jälkikäteen kun katsoo valmista maalausta huomaa että värien kanssa kannattaa olla rohkea ja antaa vaan rennosti palaa. Tässä valmis riikinkukko öljyvärimaalaus.
Idea tästä maalauksesta syntyi, kun katselin mökin ikkunasta merelle. Yht’äkkiä tajusin että miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun rannassa on jotain kiehtovaa. Lepät pääsivät tämän öljyvärimaalauksen aiheeksi. Tein tämän maalauksen kesällä 2025. Tässä maalauksessa värien käyttö on mielenkiintoista, käytin leppien rungoissa mm. punaista väriä.
Lepät maalasin siten että vaalean sininen taivas ja meri toimi taustana. Ajattelin että riittää että tausta on hyvin simppeli, sillä puiden lehdet toimivat hyvin valon ja varjon tehokeinoina. Sinisen eri sävyt eivät tee eroa taustalla olevan taivaan ja meren kanssa.
Tässä yllä melkein valmis maalaus. Valmiissa maalauksessa häivytin oikean puoleisen lepän rungon alaosasta tuon tumman oksan pois. Tässä valmiissa maalauksessa näkee hyvin miten sininen taivas ja meri ja keltaiset lehdet synnyttävät erisävyisiä vihreitä lehtiä.
Pystytkö kuvittelemaan kuinka lepät huojuvat tuulessa?
Ihmeellistä, miten ajatus jostain maalauksesta syntyy. Ajatus lehmän maalaamisesta tuntui tärkeältä. En ole koskaan päässyt tutustumaan lehmiin. Tiedän lehmien aistivan asioita, jotenkin samalla tavalla kuin ihmisekin. Toivottavasti pääsen joskus paikan päälle katsomaan, kun lehmät pääsevät kevätlaitumille. Odotan näkeväni iloa ja riemua, eläiten nauttiessa vapaudesta ja luonnosta.
Muistan kuinka pikkupoikana minut komennettiin mummilassa pois jaloista häiritsemästä lehmien lypsyä. Mummilla oli (muistaakseni) kaksi lehmää. Jonnekkin mielen syövereihin on jäänyt viili ja kermainen herkullinen maito…
Tavoitteenani oli vangita hetki ja tunne siitä miten eläin osaa katsoa ihmistä. Maalauksen kohde onnistui hienosti. Itse maalausprosessi ei sitten ollutkaan niin helppo. Poimin maalauksen pohjaksi vanhan maalaukseni, johon olin tehnyt tulppaaneita. Syystä tai toisesta tulppaanitaulu ei toiminut ja se sai hienon uuden hienon elämän lehmämaalauksen kautta.
Tässä oli ensimmäinen versio tulppaaneista. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä maalaus mahdollisimman vähillä siveltimen vedoilla. En kuitenkaan tuntenut maalausta omakseni, joten päätin lisätä siihen vähän “fjongaa” ja “vibaa”.
Tässä yllä samainen taulu “fjongalla” ja “viballa”. Tämä taulu tuntui jo hieman enemmän omalta. Jokin maalauksessa kuitenkin oli pielessä, joten päätin uhrata sen taiteen alttarilla. Taulun kuivuttua muutamia kuukausia hioin korkeimmat maalirosot pois ja aloitin uuden maalauksen…
Lehmä
Tässä ensimmäinen versio lehmästä. Tykästyin kovasti eläimeen, ja ensimmäinen ajatukseni oli tehdä vihreä niitty. Tehokeinona minulla oli tuo punainen. Ajattelin jättää punaisen pohjalle ja vetää siihen niityn eri värisävyt päälle. Taulun yläreunaussa sininen taivas ei miellyttänyt, joten päätin rustata taivaan uusiksi.
Tässä vaiheessa tajusin ettei taivaan muuttaminen eri värisävyihin ollut järkevää. Keltainen taivas ei toiminyt sellaisenaan. Alkuperäinen ajatus oli vihreästä niitystä meni myös romukoppaan. Jotenkin tuo elikko vaan näkyi paremmin tuossa punaisessa. Kokeilin taivaalle vielä yhtä variaatiota…
Nouseva tai laskeva aurinko ei toiminut likaisen “yön” sävyssä. Jälleen kerran oli palattava lähtöruutuun. Maalausprosessi saattaa toisinaan vaikuttaa turhauttavalle. Tosiasiassa se ei sitä ollut, sillä maalauksen kohde itsessään toimi. Piti vain löytää värit, jotka toimivat yhteen hyvänä kokonaisuutena.
Tässä se nyt on! Vihdoinkin valmis teos, nyt taivas toimii hienosti punaisen niityn kanssa. Näin tulppaanit muuttuivat hienoksi lehmäksi.
Vuonna 2025 syntyi useita kivoja öljyvärimaalauksia. Ajattelin laittaa tänne muutamia kuvia maalauksiani. On myös kiva nähdä miten maalaustekniikkani on kehittynyt, kun pari vuotta maalaamista on takana.
Tämä ensimmäinen on kesäinen kaislikko mökiltä, saaresta. Tästä huokuu kesän lämpö ja meren hehku. Veden pinta onnistui kivasti tosi eläväksi. Muistaakseni tämä maalaus on kooltaa metrin leveä ja 80 cm korkea. Tämä maalaus on yksi omista suosikeistani.
Olen maalannut useita koivuaiheisia tauluja. Tämä taulu on koivikko, jota usein katselen Korpikoskella. On omanlainen taito kyetä pysähtymään ja näkemään kauniita asioita arkisissakin asioissa. Monasti kauniita asioita ei näe, koska oma pää pömisee erilaisia ajatuksia. Eikä nykyhetken upeita asioita huomaa.Tässä hetkessä syksy on jo edennyt niin pitkälle että koivujen lehdet ovat jo kellastuneet. Näistä koivuista olen tehnyt kolme eri kokoista öljyvärimaalausta, tämä on niistä isoin. 1m x 80cm,
Nämä kaksi taulua syntyivät kokeena miten osaan tehdä maisemaa, jossa puiden läpi näkyy meri. Toinen tauluista oli ensimmäine vedos, jossa kanvaasi oli halpa ja toisessa kanvaasissa materiaali oli laadukkaampi. Ajatuksena oli tehdä ensin testi edulliselle kanvaasille ja sitten varsinainen teos laadukkaammalle kanvaasille. Kuva on kesämökin kuistilta jälleen kerran syksyinen maisema. En osaa saanoa kumpi maalauksista syntyi ensin.
Nämä auringonkukat syntyivät kahden päivän aikana. Ensinmäisenä päivänä toisessa tauluista oli lasiastia, mutta maalatessani toista tajusin että kukat toimivat paremmin ilman erillistä astiaa. Onneksi öljyväri on ystävällinen siitä että sen voi pyyhkiä pois ja peittää melko vaivattomasti. Toinen maalauksista toimi toisen maalauksen mallina. Monet asiat muuttuvat paremmiksi, kun asioihin ottaa hieman etäisyyttä. Niin tässäkin tapauksessa. Toisena päivänä maalaukset saivat vielä pientä stilisointia ja olivatkin sitämyöten valmiita.
Tämä tyyni päivä on näkymä Korpijärveltä. Maalaukset kylmät värit näyttävät jopa hieman talvimaisemalta. Kauempaa katsoessa tässä pienessä taulussa veden heijastus toimii kivasti. Tästäkin aiheesta meillä on useita erilaisia maalauksia. Tämä Korpijärvi aiheinen öljyvärimaalaus on kooltaan 33 x 23 cm.
Tässä toinen pienikokoinen öljyvärimaalaus Korpijärvestä. Nyt ollaan taas jo enemmän syksyisissä maisemissa. Tämä näkymä on suoraan saunan vastarannalla. Tässä voi melkein nähdä miten vesi virtaa Korpikoskelle päin.
Olen maalannut tätä mäntyä eri vuodenaikoina, tämä kesäinen mänty on pienikokoinen maalaus ja melko pelkistetty. Jostain syystä tämä mänty kiehtoo minua, tästä männystä tulee vielä monta versioita lisää…
Tätä laaksoa on tullut katseltua aina kun ihailee näkymää airistolle. Tässä syksyiset värit alkaa hehkua, pihlajanmarjat hehkuvat punaisina. Tämä suhteellisen iso taulu toimii paremmin luonnossa, kuin digitaalisena valokuvana. Uskon kuitenkin että taulun idea selviää tästä kuvastakin. Toivottavasti pystyt aistimaan tästä kesän viimeiset lämmöt… Tämä taulu saa jossain vaiheessa pientä retusointia, sillä osa maalauksen tummista kohdista ei oikein mielestäni maalauksessa nyt toimi.
Jossain vaiheessa päivitän sivuja ja lopullinen maalaus tulee tänne näkyviin.
