Kävin taas vaihteeksi Ateneumissa, ja eräs maalaus pisti silmääni lähes sarjakuvamaisella perspektiivillään. Olen tehnyt muutamia sarjakuvastrippejä ja tajusin, että samaa sarjakuvamaista tehokeinoa voisi käyttää myös öljyvärimaalauksessa. Ateneum-visiitin jälkeen kävelimme Aleksanterinkadun poikki, ja nappasin siitä hetkestä valokuvan, jonka näet tässä nyt ikuistettuna. Maalaus ei nyt varsinaisesti ole mikään sarjakuvastrippi, jostain syystä sarjakuva vaan. innosti minua maalaamaan tämän hetken.
Kuulen usein sanottavan, että “en osaa piirtää kuin tikku-ukkoja”. Naureskelin tätä maalatessani, että nämä ihmiset – jos ne irrottaisi tästä kuvasta – eivät olisi edes tikku-ukoiksi tunnistettavia. Jotenkin silmä ja aivot kuitenkin muodostavat mielikuvan ihmisistä.
Tässä valmis teos. Joulukuinen pimeys ja synkkyys muuttuu valon juhlaksi kauppojen näyteikkunoissa. Aleksanterin katu on öljyvärimaalaus ja se on kooltaan 41cm x 33 cm.
Leave a Reply