Ajattelin toteuttaa maalauksen, jossa hyödynnetään kerrosmaalaustekniikkaa. Samalla tavalla, kuin tunnetut taidemaalarit joskus renesanssiajan aikoina. Alusmaalauksen päälle sivellään hyvin ohuita, läpikuultavia värikerroksia. Valo läpäisee kerrokset ja heijastuu takaisin niiden alta. Tämä luo maalaukseen ainutlaatuisen syvyysvaikutelman ja hehkun.
Tässä syntyi ensimmäinen kerros, tein sen maaliskuussa 2026. Käytin vihreää sävyä, sillä se toimii hienosti ihon värin kanssa. Maalauksen tässä vaiheessa olin käyttänyt ainoastaan kahta väriä, vihreää ja keltaista. En halunnut että värit sekoittuvat, joten jätin pienen välin vihreän ja keltaisen välille. Tämä “temppu” paljastui hauskaksi yksityiskohdaksi työn valmistuessa…

Tässä työskentelyn vaiheessa löysin Zorn-paletin. Se on taiteilija Anders Zornin mukaan nimetty suppea väripaletti, joka koostuu vain neljästä väristä: valkoisesta, keltaokrasta, punaisesta ja mustasta. Kuukautta myöhemmin öljyvärimaalaus oli jo saanut ihon sävyjä. Pohjaväri helpotti maalaamista, sillä valot ja varjot olivat jo kohdillaan.

Maalaus sai kuivua kuukauden, ellei parikin – en kellota keskeneräisiä maalauksia kovin tarkasti. Olennaista on, että maali on kuivunut, jotta eri kerrokset eivät aiheuta maalauksen lohkeilua. Lohkeilu on itsessään hieno ja ovela efekti. Sellainen syntyi, kun maalasin Lepät-taulun. Lepät maalaus löytyy täältä.
Tässä allaolevassa kuvassa maalauksessa on uusi kerros maalia. Vihreä pohjaväri näkyy vielä paikkapaikoin. Tein silmälasien sangat ensin mustalla, sillä nehän ovat kiiltävää mustaa muovia. Huomasin heti että musta väri oli aivan liian voimakas, niinpä sivelin valkoista päälle. Malatessa on oltava tietoinen, ettei jokin maalauksen alue pomppaa kuvasta esiin, vastaavasti myös ettei kuvasta tule tasapaksu, jossa mikään ei korostu.

Alla olevassa kuvassa maalaus on vihdoin valmis. Sitä voisi tietenkin jatkaa ja hioa vaikka kuinka kauan, mutta en koe tarpeelliseksi työstää sitä tämän pidemmälle. Aiemmin mainitsemani vihreän ja keltaisen väliin jättämäni rako muuttui valmiissa maalauksessa hauskaksi valonkajoksi takanani.

Vanhaan tuttuun tapaan taiteilijan allekirjoitus on jälleen ”Se itte”. Tämän maalauksen aikana allekirjoitus muuttui meditatiivisen maalaustyylin ansiosta muotoon ”Zen itte”. Se muistuttaa jälleen siitä, ettei maalaamisen tarvitse olla vakavaa eikä varsinkaan maalarin mielentilan tosikkomainen.

Leave a Reply