Täällä muutamia omakuvia matkan varrelta.
Omakuvat ovat siitä kivoja maalata koska ei tarvitse murehtia onko maalattava kohde “oikean” näköinen”. Olen koonnut tänne mielenkiintoisen historian erilaisista omakuvista.
Omakuvia, ajalta jolloin olin vielä työelämässä.
Kvartaalin loppu
“Myykää enemmän!”; “Tarvitaan lisää!”; “Mikään ei riitä!”; “Vielä lisää!” – Ylläoleva kuva kuvastaa hyvin sen ajan tunteita
Kohti uusia tavoitteita
Olo tuntui usein tyhjältä, kun edellinen kvartaali tai tilivuosi oli onnistuneesti myyntitavoitteiden osalta ylitetty. Tässä hyvä kuva omista tunteita, kun piti lähteä tavoittelemaan entistä suurempia myyntitavoitteita.
Tilivuoden loppu
Vaikka isoja saavutuksia hehkutettiin ja menestystä juhlittiin, jossain vaiheessa nekin “juhlat” olivat vain tyhjää täynnä.
Palautetta muilta
“Oot sä varsinainen Vangohhi”
“Voi sitä aikansa noinkin käyttää…”
“Mä en ikinä laittais tommosia seinälle.”
Maalaamisen hauskuus löytyi ja ahdistavat rajat hävisivät
Muutamia omakuvia, sen jälkeen kun maalaamisen riemu löytyi.
Muistiinpanoja…
Tämän tein ensin ölyväriliiduilla ja sen jälkeen syntyi tämä öljyvärimaalaus.
Pipopää
Tämä oli ensin paljon “luonnollisempi”, mutta siitä puuttui “vibaa”, jota siinä nyt on!
Joogin elämää.
Joogi
Istuessa ihan paikallaan, selkäranka suorassa, pääsee tekemään tutkimusmatkan itseensä, ihmisyyten ja lopulta ihan kaikkeen.
Se joka ensin nauraa…
Jos tälle(kin) maalaukselle joku nauraa, niin samoin teen myös minä.
Elä rauhassa
Puku päällä-teatteri on ohi, aika alkaa elää elämää. Hautakivessä ei lue RIP vaan LIP. Live in peace.